Winter Jumps-sarjan kolmas osakilpailu ajettiin Espoon Ulappatorilla 9. pv tammikuuta. Kauden kahden ensimmäisen hyvin menneen osakilpailun jälkeen odotin innolla kilpailua. Olin kisaan lähdettäessä toisena sarjataulukossa.
Otimme perjantain töistä vapaaksi harjoittelua varten ja suuntasimme puolen päivän maissa Jyväskylästä kohti Espoota. Radalla oli neljän paikkeilla jo ihan kivasti harjoittelijoita ja lisää saapui kokoajan.
Kilpailuun ei tullut ilmoittautumisia tarpeeksi M18-luokkaan, minkä ansiosta tilalla ajettiin näytösluonteisesti CORR-luokka. Sen lisäksi ajettiin pääluokat M4-10 ja M2-10, joista jälkimmäisessä minä olin mukana.
Rata oli pääasiassa hiekkatekonurmea, lukuunottamatta muutamaa laattalattialle jätettyä kohtaa. Tekonurmi oli hieman pitempää, kuin Nokialla tai Hyvinkäällä ja nurmen seassa oli hienoa hiekkaa. Tämä hiekka sitten poistui pikkuhiljaa ajolinjalta ja sen jälkeen ajolinja piti hulluna ja linjan ulkopuolella ei ollut pitoa juurikaan. Tarkkana piti siis olla.
Treenit
Ruuvasin Assoa Nokian setuppiin ja koitin jalostaa autosta ajettavaa päivän aikana, mutta 4WD:n eturenkaalla en vain saanut autoani toimimaani millään. Eturengas sai takapäähän verrattuna aivan liikaa pitoa ja auto oli todella hermostunut ajaa.
Kokeilin pari akkua Schumin Stagger Rib-eturengasta ja se toimi paljon loogisemmin. Kyseinen rengaspari oli kuitenkin kaverin ja hänen oli tarkoitus ajaa niillä seuraavana päivänä, niin palasin säätämään autoani 4WD:n eturenkaalle. Sain loppuillasta auton toimimaan siedettävästi ja kierrosajat näyttivät hyvältä seuraavaa päivää varten.
Lähdimme aamulla ajoissa kisapaikalle. Ajoin ohjatut treenit ja en ollut aivan tyytyväinen autooni, mutta koitin kuitenkin ajatella positiivisesti ja työntää menemään sen kuin pääsin.
Alkuerät
Minut oli laitettu tuupparin kuumimpaan alkuerään ja lähdin siinä vielä piikkipaikalta. Ensimmäinen erä pistettiin käyntiin. Kaadoin radan portaikossa kokoajan ja muutenkin auto oli todella hankala ajaa. Jäin erässäni viimeiseksi jäädessäni kierroksen Jarno Siltasen tuloksesta. Paras läppini oli seitsemän kymppää Jaren hurjaa vauhtia perässä. Kierrossijoitukseni oli yhdeksäs 26:sta kilpailijasta. Koitin miettiä setuppia ja tein pieniä muutoksia erän jälkeen.
Toiseen erään pääsin lähtemään eräni viimeisenä ja huomasin heti ettei muutokset ollut vaikuttaneet halutusti. Ajoin huonomman tuloksen, kuin ekassa erässä ja se oikeutti minulle kierrossijoituksissa 11. sijan.
Kahden kierroksen jälkeen olin sijoituksissa yhdeksäs, mutta 9. ja 11. sija ei millään riittäisi kymmenen auton A-finaaliin, johon minulla oli tavoite.
Tein päätöksen, että nyt pitää tehdä jotain isoa autolle ja otin lainaan kaverilta ylimääräiset Stagger Ribit eteen. Muutin myös keulan normaaliin setuppiin, että auto toimisi portaikossa paremmin.
Kolmas alkuerä lähti hyvin liikkeelle. Muutokset tekivät autosta paljon tasapainoisemman ja anteeksiantavamman. Fiilikset nousivat ajaessa ja sain jo vähän antaa "jeejeetä" autolle, eikä se rankaissut välittömästi. Ajanottolinja oli sijoitettu hieman kyseenalaisesti ison hyppyrin jälkeen, josta oli kunnon vauhdilla tultaessa mahdollisuus hypätä yli. No se ei kohdallani muodostunut vielä ongelmaksi, vaan maaliin tultaessa onnistuin hyppäämään hyppyristä vauhdilla vinoon ja autoni sinkoutui ajajakorokkeen tolpasta varikolle. Koitin saada huutamalla autoni takaisin radalle, mutta siinä tuhraantui paljon aikaa. Ajelin sitten kevyen 26sekunnin kierroksen. Onni onnettomuudessa oli se, että hyppyni ei vaikuttanut tulokseen, kuin teoriassa korkeintaan yhden sijoituksen. Pääsin ensimmäistä kertaa 19. kierrosta ja sain laskettua parhaan kierrosaikani viiden parhaan joukkoon. Kierrossijoitukseni oli 7. ja sen myötä pidin kokonaistilanteessa yhdeksättä tilaa.
Viimeinen alkueräkierros lähti käyntiin ja vertasin kokonaistilannetta ja mitenkä muut ajoivat ennen omaa erääni. Minun piti tulla viimeisellä kierroksella Jarkko Mustosen ja Toni Rahkon eteen, että minulla olisi mahdollisuus säilyttää paikka A-finaalissa. Molemmat heistä ajoivat 19 kierrosta ja 14sekunnin tuloksen. En ollut ajanut niin kovaa tulosta vielä sinä päivänä, että nyt oltaisiin selkä seinää vasten.
Viimeinen alkuerä meni osaltani mainiosti. Ajoin samaan tapaan, kuin edellisessä erässä, mutta tällä kertaa en hypännyt varikolle ennen maaliin tuloa. Ratkaisu meinasi mennä tiukalle, kun tulin maaliin tuloksella 19 kierrosta, 13,741s. Tulos oli kolme kymmenystä parempi, kuin Rahkolla ja viisi kymmenystä parempi, kuin Mustosella. Sain erästä kierrossijoitukseksi viitosen ja kun siihen lisäsi kolmannen kierroksen 7. sija, niin pääsin starttaamaan A-finaalin 8. ruutuun.
Olin helpottunut ja ylpeä itsestäni, etten murtunut ratkaisevalla hetkellä.
Finaalit
Ensimmäinen kolmesta finaalista starttasi ja kisaaminen oli jotenkin todella sekavaa. Radalla tunnuttiin ottavan kontaktia oikein kunnolla ja kokoajan oltiin tönimässä ja törmäilemässä. Varsinkin 180-asteinen liukas mutka ja siihen hyppy osoittautui melkoiseksi sikamutkaksi. Onnistuin räpiköimään joukon keskellä kuudennelle sijalle kärjen mennessä aivan omaa vauhtiaan. Se oli selvää, ettei siihen joukkoon ollut mitään asiaa.
Toinen finaali oli osaltani puhtaampaa ajoa. Pidin melkein koko erän neljättä sijaa, jopa välillä taistellessa kolmannesta sijasta. Erän loppupuolella ajelin yksin neljännellä sijalla, mutta Mikko Laitinen alkoi tavoittaa kierros kierrokselta. Odottelin jo summeria, mutta ehdin vielä yhdelle kierrokselle. Koitin keskittyä, mutta olin jo herpaantunut ja otin kontaktia seinään, Laitisen kuitatessa ohitseni. Tulin maaliin viidentenä, hieman pettyneenä omaan kämmiini.
Viimeisessä finaalissa oli taas vähän enemmän ohjelmaa. Pari tyhmää kaatoa pitivät minut joukon keskivaiheilla. Auto näytti toimivan kohtuu hyvin, kun onnistuin ajamaan viimeisen finaalin kovimman kierrosajan, mutta kokonaisuutena ajo oli liian epätasaista.
Viimeisellä kierroksella nousin taistelemaan Matti Eskelisen kanssa viidennestä sijasta. Tulimme aivan rinnakkain viimeiselle hypylle. Onnistuin hyppäämään ajanottolinjasta yli, mutta onneksi olin viimeinen 19. kierrokselle päässyt kuljettaja, niin 10 sekunnin ekstra tuloksessa ei vaikuttanut kuudenteen sijaani.
Minulle jäi tulokseksi 11 pistettä, eli toisen finaalin 5. sija ja viimeisen finaalin 6. sija. Se oikeutti minulle 6. sijan A-finaalista. Olen pitänyt tavoitteena, että lähtöpaikkaa pitää aina petrata, silloin on oikeassa finaalissa. Onnistuin siinä ja siihen piti olla tyytyväinen.
Kuutossija tiputti minut Winter Jumpsin sarjatalukossa toiselta sijalta kolmanneksi. Kausi on mennyt pirun paljon paremmin, mitä oli alkujaan tavoite. Toisaalta kärki on ollut kohtuu kapea sarjan kilpailuissa. Espoossa oli ensimmäistä kertaa edessä tilanne, missä minun piti oikeasti venyä, että sain kaksi A-finaaliin oikeuttavaa tulosta.
Seuraava kisa ajetaan sitten täällä Jyväskylässä 27.3.2010. Saapa nähdä, että mitä saamme aikaiseksi. Sitä odotellessa...
RC10:lle kirjoittamani kisoihin liittyneet plussat ja miinukset: + CORR:ien kolistelu ja pauke
+ Melkein maastosarjan mukainen taso tuupissa
+ Ajajakorokkeen kaiteet, jotka suojasivat norsuhyppyrin "hallittuja" lentoja ja maaliintuloja.
+ Osallistujia riitti
+ Haastavin rata tähän mennessä WJ:ssä.
- Ilman kohtuu epäterveellisen näköinen pölly.
- B4:n setuppi hukassa treenipäivän ja melkein koko alkuerät
Lopputulokset:
M2-10 ja SC-10
M4-10
Sarjataulukko:
Kolmen kisan jälkeen (Google docs)
(Kisoja ajetaan neljä ja kolme parasta tulosta lasketaan lopputuloksiin)
Kuvat:
Mun kuvat (picasa)
Napen kuvat (pictures.fi)
Videot:
M4-10- ja M2-10-videot (Youtube/finRC.com)
sahu:n CORR-video (Youtube)
qaw:in CORR-videot (1g.fi)
Spekuloinnit:
Kilpailukutsu ja erälistat
Tulokset ja jälkilöylyt
